Tamilan kennel
Japaninpystykorvia vuodesta 1989 Vuolasvirtapalkinto nro 621 Minä ja Siiri
(Tamilan Starry Flame)  Tamilan "kennel" on pieni kotikennel Noormarkun maaseudulla (n.20km Porista). Talomme sijaitsee isolla metsäisellä tontilla, jossa koirilla on tilaa temmeltää. Kotipihamme takaa lähtevät ihanat lenkkimaastot metsään, siellä koirat voivat vapaana kirmata.
Koiramme ovat perheenjäseniä ja touhuavat mukana arkisessa elämässämme. Haluan, että minulla on aikaa jokaiselle koiralle ja koiravanhukset saavat vanheta kodissaan rauhassa. Niinpä koiria ei kotona montaa ole. Tällä hetkellä kotona on kolme koiraa. Peppi 9v. Oona 5v. ja Pinja 1v. Kasvatukseni onkin pienimuotoista ja pentueita syntyy vain 1-2 vuodessa. Perheeseeni kuuluu koirien lisäksi aviomieheni Markus sekä tyttäret Milja (s.2000) ja Mariia (s.2001).
Ammatiltani olen terveydenhoitaja AMK. Päivisin olen työssä läheisessä terveyskeskuksessa ja teen sairaanhoitajan erilaisia tehtäviä. Illat ja viikonloput kuluvat perheen ja koirien parissa. Etenkin kesäisin olen kova kiertämään koiranäyttelyitä niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Kennelnimen Tamilan sain vuonna 1993 heti 18-vuotta täytettyäni (18-vuoden ikä on alaikäraja kennelnimen saamiseen). Nimi Tamilan tulee kantanarttuni Tamikon nimestä. Ennen kennelnimen saamista ehti syntyä kaksi pentuetta, ensimmäinen vuonna 1989. Tällä hetkellä olen kasvattanut 22 pentuetta. Kasvatukseni tavoitteena on saada aikaan rodunomaisia, mukavaluonteisia ja terveitä japaninpystykorvia.
Yhdistystoiminta:
Olen ollut Suomen kennelliiton sekä Satakunnan seura-ja kääpiökoirayhdistys r.y:n jäsen vuodesta 1988 alkaen. Suomen japaninpystykorvayhdistyksen jäseneksi liityin vuonna 1989.
Japsi yhdistyksen hallitukseen kuuluin vuosina 2002-2007, joista kaksi viimeistä kautta olin yhdistyksen varapuheenjohtaja. Jalostustoimikuntaan minut valittiin vuonna 2003 jossa jatkan edelleen.
Vuonna 2006 sain kunnian vastaanottaa Suomen japaninpystykorvayhdistyksen myöntämän pronssisen ansiomerkin aktiivisesta toiminnasta rotuyhdistyksen hyväksi. Ja samana vuonna Suomen kennelliitto myönsi kennelilleni vuolasvirtapalkinnon erittäin ansiokkaasta kasvatustyöstä.  Pronssisen ansiomerkin saajat 25-vuotis juhlanäyttelyssä; minä toinen oikealla "Koirahistoria": Ensimmäinen japaninpystykorva Lilimarleen "Tamiko" tuli taloon vuonna 1988. Olin silloin 13-vuotias ja vihdoin sain vanhempani suostumaan koiraan. Tamiko oli todella ihana luonteinen ja viisas koira. Se ei pelännyt mitään, oli luonteeltaan rakastettava ja avoin; kaikkien kaveri. Tamikon kanssa kävin ahkerasti näyttelyissä. Saavutuksena mm. Suomen muotovalion arvo, 4x Cacib ja vuoden 1993 erikoisnäyttelyn Vsp. Enpä osannut tuolloin 13-vuotiaana ajatella, kun pentua kotiin haettiin, että sylissäni istuu tulevan kennelini kantanarttu. Minulla oli onnea matkassa jo tuolloin, kun sain heti aivan sattumalta hyvän koiran. Toinen koira jäi perheeseemme Tamikon kolmannesta pentueesta, Tamilan Chit-Chat kotoisasti Pimpo. Pimpo oli varsinaninen ikiliikkuja ja "kähkötin". Pimpo oli meidän perheen tähti. Se rakasti näyttelyissä käymistä. Pimpon saavutuksista mainittakoon mm. Kansainvälinen muotovalionarvo, vuoden 1996 Ruotsin voittajanäyttelyn rotunsa paras, vuoden 1999 Suomen paras japsi narttu sekä useat Rop- ja Vsp voitot. Vanhuuden uuvuttamana Pimpo nukkui ikiuneen kesällä 2006 13,5 vuoden ikäisenä. Pimpolla on ikuisesti paikka sydämessäni. Toista samanlaista koiraa en tule koskaan saamaan. Seuraava tulokas perheeseemme on Pimpon jälkeläinen Tamilan Hazy Snow White "Peppi". Peppi on sellainen omanlainen persoona ja osaa hankkia itselleen helposti erilaisia oikeuksia. Peppi on sulattanut myös isännän sydämen ja on lasten paras kaveri. Peppi on peidän perheen päälikkö ja kuningatar kuten Markus sanoo. Olisikohan se tuo pieni koko 30,5cm joka hurmaa? Myös Peppi on käynyt näyttelyissä ja saavuttanut Suomen muotovalion arvon. Seuraava koiramme olikin sijoituskoira Tamilan Ice Angel "Nori", jolle sain parhaan mahdollisen sijoituskodin Nina Rimpisen (kennel Donorei) luota. Yhdessä Ninan kanssa olemme käyttäneet Noria kehissä. Kansainvälisen muotovalionarvon Nori saavutti syksyllä 2006. Nina harrastaa Norin kanssa myös agilityä ja ovatkin edenneet jo mini III:siin. Agility-valio titteli on enää yhden 0-voiton päässä. Vuosina 2003 ja 2005 Nori ja Nina ovat voittaneet agilityn rotumestaruuden. Alkukesästä 2002 koiramäärämme kasvoi yhdellä, kun Tamilan Isabel de Emiro "Isa" muutti takaisin meille. Suomen muotovalion arvo Isa saavutti jo saman syksyn aikana. Pimpo ja Isa eivät tahtoneet pystyä elämään saman katon alla ja elämä kävi päivä päivältä hankalammaksi niinpä parhaaksi katsoin molempien kannalta, että Isa muuttaa pois. Keväällä 2005 Isa muutti sijoituskotiin Tarttilaan. Isa on sopeutunut uuteen kotiinsa oikein hyvin ja nauttii maaseudun rauhasta ja rapsuttelevista käsistä. Kesällä 2003 sain isännän mielen taivutettua ja Isasta jäi meille narttu pentu, Tamilan Only One "Oona" Oona on varsinainen vauhtipakkaus! Virtaa riittää vaikka muille jakaa. Jos Oona saisi itse päättää niin hän olisi todennäköisesti ulkokoira, koska hän asuisi mielellään vallan ulkona. Edes pakkanen ei haittaa häntä. Valitettavasti hän joutuu tulemaan ainakin yöksi sisälle. Näyttelyissä Oona on menestynyt hienosti ja valionarvo saavutettiin syksyllä 2005 kuudella sertillä. Kansainvälisen muotovalion arvon Oona sai vuonna 2007. Osasijoitukseen laitoin vuonna 2004 uroksen Tamilan Quick´Silver "Pekko". Pekko on niittänyt mainetta näyttelyissä niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Ensimmäisen sertin hän sai 10kk:n ikäisenä ja valion arvo saavutettiin 18 sertifikaatilla. Takataskussa on myös vuoden japsipentu 2004 titteli. Kansainvälisen muotovalionarvon Pekko saavutti elokuussa 2006 vain 2v ja 4kk ikäisenä. Oonan toisesta pentueesta jäi loppuvuonna 2006 kotiin tyttö Tamilan Unique Princess "Pinja". Pinjasta on kasvanut todellinen kaunotar joka on hurmannut niin ulkomaiset kuin kotimaisetkin tuomarit. Ehkä aikanaan Pinja jatkaa Tamilan sukua.  Mia ja tyttäret Mariia ja Milja tammikuussa -08 "Sami" Tamilan Voodoo Man on lähdössä omaan kotiin kohti Tanskaa |
